Tällä viikolla on ollut aika kylmää ja sateista, ja Berliinistä nauttimisen sijaan iltaisin onkin huvittanut lähinnä istuskella kämppisten kanssa keittiössä, neuloa villasukkia ja katsoa Netflixiä.
Samalla olen sitten tuntenut huonoa omaatuntoa edellä mainitusta, sillä pitäisihän sitä nyt mennä ja tehdä, kun kerran tänne ollaan tultu ja aikaa kerrankin on. "Se, etten nauti tarpeeksi ajastani Berliinissä, tapaa aktiivisesti uusia ihmisiä ja käy ulkona" pääsi tällä viikolla jopa stressilistalleni, joka on minun ja ystäväni kehittämä lista asioista, jotka juuri sillä hetkellä aiheuttavat stressiä ja ahdistusta. Konsepti perustuu uskomukseen siitä, että ääneen sanottuna asioille tulee luultavammin tehtyä jotain.
Eikä siinä sitten auttanut muu kuin pukeutua taas kerran yhteen niistä kahdesta villapaidasta, jotka pakkasin mukaan, vetää huppu päähän ja hanskat käteen, avata sateenvarjo ja astua ulos.
Mitä Dudenstraßenin kotoisten seinien ulkopuolelta sitten löytyi?
Berliinissä vietetään vielä tämän viikonlopun ajan valofestivaali Berlin Illuminatedia, joka muuttaa monet tutut merkkirakennukset iltaisin valotaideteoksiksi. Koska tykkään valosta ja kauniista asioista, lähdin tietenkin mestoille. Pyöräilin Potsdamer Platzin kautta Branderburgin portille, josta kuljin Unter den Lindenia pitkin Berliner Domille ja tv-tornin juureen. Paras show löytyi mielestäni Hotel de Romen julkisivusta, jossa pyöri muutaman minuutin valovideoteos.
Varasin vihdoin vierailuajan valtiopäivätalon kupoliin, jossa en ole aiemmillakaan Berliinin-reissuillani käynyt. Sopiva aika löytyi vasta parin viikon päästä, joten jos olet tulossa kaupunkiin, niin kannattaa bookata ajoissa. Vierailu on ilmainen, mutta vaatii tosiaan ennakkorekisteröitymisen.
Lempikämppikseni synttärit ovat tulossa, ja lupasin neuloa lahjaksi villasukat. Yhtenä iltana lähdinkin lankaostoksille, mikä osoittautuikin pienimuotoiseksi seikkailuksi, jonka aikana päädyin esimerkiksi wilmesdorfilaiselle kadulle, jolla hyvin vähäpukeiset naiset kauppasivat palveluitaan ja autot matelivat epäilyttävän hitaasti (Berliinissä prostituutio on laillista kaikkialla, mutta yhtä julkisesti en ole siihen aiemmin törmännyt).
Löysin kyllä jotain kivaakin, sillä päädyin etsinnöissäni DIY-taivas Moduloriin. Kaksi valtavaa kerrosta kaikenlaista taide- ja askartelukamaa, bonuksena hyllyjen välissä seikkailevat taidekoululaiset, joiden päältä voi bongata viimeisimmät trendit. Rakennuksen aulassa sijaitsee kiva kahvila, jonka seinältä opin, että kivi-sakset-paperi oli alunperin itäaasialainen käsipeli etana-sammakko-käärme.
Sukkalangat hankin lopulta Karstadt-tavaratalosta, joiden valikoimaan kuuluu ainakin Schachenmayria. Kävin myös parissa lankakaupassa, mutta niiden kaikki sukkalangat olivat liukuvärjättyjä ja aika hintavia.
Olen vieraillut myös gallerioissa ja näyttelytiloissa, sillä Berliinissä on meneillään European Month of Photography. Näyttelyt ovat pääasiassa pieniä, joten olen bongannut kartalta muutaman toisiaan lähellä olevan gallerian ja yleensä vielä etsinyt jonkun kivan kahvilan alueelta.
Olen tilannut vietnamilaista, intialaista ja pitsaa. Juonut cappuccinoja ja syönyt croissanteja.
Lauantai-iltana nappasin lähikaupasta riesling-pullon kangaskassiini ja lähdin ystävälleni läpikäymään edellisten viikkojen käänteitä. Yhden viinipullon ja kahden elämän ihmettelyn jälkeen päädyimme prenzlauerbergiläiseen baariin, minkä takia olen tänään tuulettanut kaikkia päälläni olleita vaatteita ja asusteita parvekkeella ja shampoonnut hiukseni kahdesti (vaikka yleisesti pidänkin Berliiniin vapaamielisyydestä, niin sisällä tupakointi on kyllä tosi pyllystä).
Olen löytänyt kävellessäni uusia kortteleita, kuunnellut podcasteja ja peittänyt suuni huivilla toistaessani ranskankielisiä fraaseja.
Monta kertaa olen miettinyt, että kannatti lähteä.
Vielä useammin olen kuitenkin jäänyt kotiin juomaan teetä kämppisteni kanssa, neulomaan villasukkia ja katsomaan How I Met Your Motheria.
Koska on tehnyt mieli.
Ja sekin on ihan ok.
Post Comment
Lähetä kommentti