Alku oli vauhdikas, mutta sittemmin elämä on täälläkin tasaantunut. En vieläkään rohkene sanoa asuvani täällä, mutta arkisten asioiden hoitaminen tuntuu ihan luontevalta. Olen ostanut pyörän, käynyt hammaslääkärissä, soittanut puhelimella, neuvonut turisteja ja sen sellaista.
Kuluneen kuukauden kunniaksi:
10 huomiota (ja viisi kuvaa) Berliinistä
1. Kun ihmisille hymyilee, he hymyilevät takaisin. En ole oikeastaan ajatellut, onko tämä tapana Suomessa, mutta ilmeisesti ei ainakaan yhtä yleisesti, sillä kiinnitin asiaan heti ensimmäisinä päivinä huomiota. Eikä tämä ole mikään flirttijuttu, sillä hymyjä irtoaa kaikenikäisiltä ja -näköisiltä. Muutaman kerran olen miettinyt pyöräillessäni jotain ihan muuta ja virnistellyt mietteilleni, ja kun sitten olen sattunut vilkaisemaan vastaantulijaa silmiin, väläyttää tämä kasvoilleen leveän hymyn.
2. Jätteiden lajittelu otetaan täälläkin vakavasti, mutta suomalaiseen systeemiin tottuneelle kummastusta herättää se, että muovit ja metallit lajitellaan samaan keltakansiseen astiaan. Myös paperit ja pahvit viedään samaan roskikseen, vaikka Suomessahan ollaan näiden erottelussa jotenkin tosi tarkkoja.
3. Englannilla pärjää kyllä, vaikka palvelu onkin usein parempaa saksaksi. Paitsi jos joutuu asioimaan virastossa tai kämppiksen 7-vuotiaan pojan kanssa, jolloin olisi hyvä osata muutakin kuin Ich habe eine Banane und die Banane ist gelb.
4. Ruokakauppoja on todella paljon, ja niiden välillä on selviä eroja niin hinnoissa kuin valikoimissakin. Yksi asia kauppoja kuitenkin yhdistää lähes poikkeuksetta: myyjien nimikyltissä lukee nimen edessä Herr tai Frau.
5. Vaikka ruokaostokset pakataan sitä mukaa kuin myyjä niitä ehtii piippailla (muistattehan Lidlin tulon Suomeen ja sen pakkaustilan pöyristyttävän puuttumisen), niin maksaminen viekin sitten ikuisuuden. Vaihtoehtoina on joko käsittämätön korttileikki (siihen sisältyvät usein sekä lukulaite, jota näppäilevät niin asiakas kuin myyjäkin, että kuitin allekirjoittaminen) tai yksi- ja kaksisenttisten huolellinen laskeminen (tai kaataminen myyjän laskettavaksi).
6. Tämä liittyy enemmän minuun kuin Berliiniin, mutta luen välillä artikkelin die mielessäni vahingossa niin kuin se olisi englantia. Die Tomaten kääntyy siten tarkoittamaan Kuolkaa, tomaatit!
7. Koirat saavat liikkua kaupungillakin usein ilman hihnaa (joskin tähän on ilmeisesti tulossa jonkinlainen muutos). Vapaana kulkeviin koiriin toki tottuu äkkiä, mutta pari päivää sitten yksi pikakiituri sai kyllä pääni kääntymään. Kävelin jalkakäytävällä Treptowerin puistoin laitamilla, kun ohitseni laukkasi hurjaa vauhtia keskikokoinen koira. Korvat lepattivat tuulessa ja tavoite oli selvä: eteenpäin ja äkkiä. Vähän katseltuani paikansin juoksijakoiran omistajan autotielle pyörän selkään. Koira viiletti vähän edellä, ja risteykseen tullessa omistaja huusi pysähtymiskäskyn. Silloin hyvin käyttäytyvä lemmikki odotti, että myös omistaja ehtii risteykseen ja ylitti sitten tien tämän kanssa (koira edelleen jalkakäytävällä, omistaja ajoväylän reunassa).
8. Berliiniläiset ovat kauniita, hoikkia ja tyylikkäitä (vaikka käyttävätkin usein legginsejä housuina).
9. Kaltaisilleni pyöräilijöille, joiden pumppu on aina kateissa (tai vaikka se sattuisikin löytymään, niin jotain siinä on aina pielessä ja lopputuloksena on se, että vähintään toinen renkaista on tyhjempi kuin aloittaessa), löytyy täältä nerokas konsepti nimeltä luftstation eli ilma-asema. Luftstationit sijaitsevat tyypillisesti pyöräkorjaamoiden, -kauppojen tai -vuokraamoiden edessä ja sisältävät yksinkertaisesti seinästä tulevan ilmaletkun ja siihen pari erilaista suutinta. Pumppupistettä voi lähteä etsimään esimerkiksi Pumps of Berlin -kartan avulla.
10. Puhelimia räplätään huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Suomessa tai Hongkongissa. En tiedä, johtuuko se rajallisista nettipaketeista tai epäilevästä suhtautumisesta sosiaaliseen mediaan, mutta punaisissa liikennevaloissa tai bussipysäkeillä katsellaan ennemmin vaikka ohikulkevia ihmisiä kuin selaillaan Facebookia.
Tällaisin huomioin uuteen kuukauteen ja uusiin oivalluksiin kaupungissa, joka on edelleenkin yksi lemppareistani. Loppuviikosta koittaa tosin lyhyt ulkomaanreissu, kun suuntaan naapurimaahan työhaastatteluun (ja toiseen minilomalle), mutta se on sitten jo eri juttu.
Auf wiedersehen und bis bald!
Post Comment
Lähetä kommentti